Reissasimme torstaina 15.9 Frankfurtin kautta Wurzburgiin hakemaan tuntumaa kansainvälisistä peleistä näin tulevaa kautta ja Eurochallenge pelejä silmälläpitäen.  Luvassa oli 3 peliä bundesliigajoukkueita vastaan, joten ennakkoasetelmat olivat viikonlopulle haasteelliset. Mutta jo edellisen viikonlopun tiukat ottelut niin Saksan kuin Ruotsinkin pääsarjan joukkueita vastaan antoivat uskoa omaan tekemiseen. Varsinkin kun pre-seasonilla peli useimmiten tuntuu kulkevan paremmin kauden lähestyessä.

Ensimmäinen kohtaaminen oli paikallista nousijajoukkuetta S.Oliver Baskets´ia vastaan.  Joukkue oli meille entuudestaan tuntematon, mutta  kokenut Saksan kävijä ” Kobe ” Brant Bailey osasi kertoa että isolla budjetilla mennään.  Rahalla saa ja hevosella pääsee, ja tämä jengi oli saanut kuulemma yhteensä 2,1 miljoonan euron edestä joten ihan harrastelijaporukasta ei ollut kyse.   Harrastelemaan emme mekään Saksaan lähteneet , Nikkilän poisjäännin takia mukaan liittyi järkälemäinen Kenneth Cooper , miestä enempää tuntematta arvelimme pojan olevan sukua Legendaariselle Lonnie Cooperille. Asia jäi selvittämättä, mutta ” The Big Fella ” oli kaverille kutsumanimi viikonlopun ajan.  Lowe oli edelleen sairaslistalla , mutta mies oli silti joukkuehenkeä nostattamassa reissussa mukana.  Amerikkalaisvahvistuksia oli mukana vielä parin Williamsin verran sekä aikaisemmin mainittu Kobe ja suomalaisia nipussa oli Lehto, Ahvenniemi, Niemi , Mattila, Harjula ja minä.

Ensimmäinen peli eteni tamperelaisittain erilailla kuin oli suunniteltu.  Vastustaja aloitti terävästi ja muutama ensimmäinen minuutti meni totutellessa bundesliigarytmiin.  Eroa tuli kymmenkunta pistettä ,  mutta  suunnilleen tasatahtiin mentiin puoliajalle eron pysytellessä siedettävänä. Toinen puoliaika oli aika ajoin Pyrinnön ja aika ajoin Oliversin hallussa, lukuun ottamatta pelin viimeisiä minuutteja jotka Olivers vei suvereenisti. Kokonaisuudessaan pelistä jäi parannettavaa levypallopelaaminen molemmissa päissä sekä vapaaheittoprosentti.

Toisena päivänä pelattiin  Lundwigsburgia vastaan— tunnin aikaeroon jo sopeutuneena.  Vastustajalla oli rosterissaan hieman enemmän kokoa kuin meillä, muutama kokenut bundesliigajyrä korin alla. Levypallo pelaaminen korostui pelissä jälleen ja hävisimmekin levypallotilastot jo toisen kerran tässä turnauksessa. Puoliaikaan asti peli pysyi kuitenkin tasaisena ja pystyimme vastaamaan vastustajan mylläykseen korilla. Toisella puoliajalla Lundwigsburgin pukukopista tuli täysin toisennäköinen joukkue, joka hyödynsi palloscreenejä ja käytti niistä vapautuneet heittopaikat kovalla prosentilla hyväkseen.  Oman joukkueemme päät painuivat liian helposti painuksiin, emmekä pysyneet enää vastustajan kelkassa.  Kovuus levypallotilanteissa oli jälleen eroa tekevä seikka läpi ottelun, sekä vähemmälle huomiolle harjoituksissa jäänyt palloscreenin puolustaminen.

Kolmannen päivän pelisuoritus olikin sitten jo väsymyksen säestämä. Walter Tigerssien materiaali oli aikaisempia joukkueita kapeampi, mutta reissaaminen ja parin aikaisemman päivän pelit painoivat jo omankin joukkueemme suoritusta. Ekasta minuutista loppuvihellykseen olimme vastustajaa yhden askeleen jäljessä. Muutama hyväkin parin minuutin jakso saatiin punnerrettua , mutta lopputuloksessa se ei valitettavasti näkynyt.  Lowe sen pukukopissa sanoi: ” Läpi turnauksen pelasimme aika-ajoin hyvää korista, nyt pitää vain saada niitä hyviä hetkiä pidennettyä pelin mittaisiksi.”

Pelillisesti turnauksen joukkueiden taso omasta mielestäni poikkesi suomalaisesta koripallosta eniten puolustuksen reagoinnin nopeudessa. Aikaa oli paljon vähemmän tehdä ratkaisusi, ja hyvin harvoin tuli korisliigasta tuttuja rankkari-heittoja. Toinen minkä huomasi heti heiton lähtiessä, oli pelitilannekovuus. Irto- ja levypalloihin mentiin ryminällä ja tuomarit sallivatkin enemmän kropan käytön kuin kotoisessa Suomessa.

Koko turnaus oli tappioista huolimatta joukkueelle silti varsin hyödyllinen.  Hyvä muistutus siitä, että mikään ei tule ilmaiseksi eikä aikaisemmilla saavutuksilla ole mitään tekemistä ensi kauden kanssa. Yhteistä sali-aikaa tarvitaan lisää, ja tietenkin niin, että koko ensi kauden joukkue on samassa salissa samaan aikaan. Nikkilän puuttuminen ja muutama uusi kasvo joukkueen rosterissa vaikeutti välillä yhteispelin löytämistä. Muutama viikko yhdessä harjoitellen tilanne on varmasti aivan toinen. Tappiot varmasti kasvattivat omalta osaltaan joukkueen nälkää päästä takaisin voittojen tielle ja ensi perjantaina olisikin tarkoitus aloittaa suomalaisten joukkueiden kohtaamiset voitolla.

Ville Pekkola