Korisliigaa 2011-12 on Pyrinnön osalta pelattu nyt 8 ottelua ja Pyrintö ei vieläkään ole hävinnyt varsinaisella peliajalla yhtään ottelua. Valitettavasti korista ei kuitenkaan pelata jääkiekon tai pesäpallon pistelaskulla, eli faktaa on, että rekordimme on tällä hetkellä 6-2.

Faktaa on silti myös se, että olemme tässä vaiheessa pari voittoa edellä viime kautta, jolloin olimme tässä vaiheessa 4-4 ja olleet kolmessa pelissä häviöllä lähes 30 pistettä. Kausi päättyi silloin lopulta lukemiin 37-7, mikä oli kaikkien aikojen paras lukema Korisliigassa. On eri asia toistuuko sama tänä vuonna, mutta ainakin toissakauden osalta historia toistaa itseään sikäli että hävisimme ensimmäisen ottelumme Salossa kahden jatkoajan jälkeen. Silloin Pyrintö voitti mestaruuden ja Salo säilytti paikkansa viimeisessä mahdollisessa karsintaottelussa, eli se yksittäisen voiton merkityksestä.

Voittoihin tietysti silti aina pyritään, yksittäisistä peleistä rekordi kauden lopussa kuitenkin koostuu ja tavoitteena on totta kai kotikenttäetu mahdollisimman pitkälle kevääseen asti eli siinä suhteessa viime viikon saldo: 2 coin flipiä, joista toisesta voitto ja toisesta tappio, ei tietenkään tyydytä. Tampereellakin on kuitenkin hyvä taas palauttaa mieliin, että sarjassa on muitakin joukkueita, muihinkin joukkueisiin kasvatetaan ja rekrytoidaan hyviä pelaajia, Korisliigan jenkit ovat hyvää eurooppalaista tasoa ja joukkueita myös valmennetaan modernin koripallon vaatimusten mukaisesti. Korisliiga on kova sarja, ja Pyrintö voi hävitä silloinkin kun ei edes itse pelaa kauhean huonosti tai ole liikkeellä poikkeuksellisen huonolla asenteella. Urheiluun kuuluu voittaminen ja häviäminen ja voitot pitää joka ilta ansaita.

Yllättävän iso numero syntyi yksittäisestä marraskuisesta runkosarjaottelusta lauantaina silti. Kovia heittoja ratkaisuhetkillä upottanut Salo voitti taatusti viihdyttävän ja kaikki draaman ainekset sisältäneen ottelun, kaunisteli rekordinsa muotoon 4-6 ja juhli saavutustaan kuin maailmanmestaruutta. Viimeistään nyt pitäisi kaikille olla selvää, että kaksinkertainen mestari Pyrintö on sarjassa kaikille joukkueille se ”team to beat”, joukkueestamme löytyy tunteita herättäviä ja mielipiteitä jakavia persoonia, sekä Coach K:n sanoin: ”A lot of people don’t like Duke – because we’ve beaten a lot of people.” Meidän pitää olla itse joka ilta valmiina haasteeseen. Pelit ratkeavat pelaamalla.

Tokihan se silti hämmästytti, että systemaattisesti palloa sisään pelannut, 71 kahden pisteen heittoa ottanut vierasjoukkue sai ottelussa 28 vapaaheittoa ja 32 kolmen pisteen heittoa heittänyt kotijoukkue 46. Mutta tuon tilastokummajaisen tarkemmin analysoimiseksi pitäisi nähdä otteluvideo ja sitä en tätä kirjoittaessa ole nähnyt. Korisliigassa pyörivät loppujen lopuksi aika pienet piirit, samat vastustajat ja erotuomarit kohdataan kauden aikana useasti ja inhimillistä on, että toisten kanssa henkilökemiat kohtaavat paremmin kuin toisten. Silti tapahtuman kaikkien osapuolien – niin pelaajien, valmentajien kuin erotuomareidenkin -tulisi pystyä asettumaan ottelun aikana kaiken muun yläpuolelle vaikkei se aina helppoa olekaan. Iänikuisessa kliseessä ”respect the game” on kuitenkin edelleen se perimmäinen totuus.

Blogisti ei lauantaina matkustanut bussilla, oli kiire illaksi Tampere-taloon. Kaksi jatkoaikaa sotkivat kuitenkin aikataulun niin pahasti, että lopulta suoritin konserttiin näyttävän entreen 6 minuuttia myöhässä, täysi tupa taputti ja odotti illan artistia lavalle, mutta ovesta tulikin allekirjoittanut. Koko penkkirivi joutui nousemaan takiani ylös, ja juuri kun sain takapuoleni penkkiin, show alkoi. Yksi jos toinenkin oli kuulemma luullut, että esityksen alun viivästyminen johtui siitä, että minua odotettiin. Kiitos vaan.

Sen verran kiire tuli kuitenkin Salosta pois, että esimerkiksi omat ex-valmennettavat Alex Vaenerberg ja Mikael Sandberg jäivät kiireessä kättelemättä ja onnittelematta. Teenkin sen nyt tässä, sillä ainakin jälkimmäinen paljasti ennen ottelua näitä blogeja lukevansa. Ja ihan erityisesti: Hyvä matsi, Ässä.

Tampereellahan olisi ollut samana iltana toinenkin konsertti, Aamulehden tapahtumat -osastosta olivat matkalla bonganneet että Kalevassa päin olisi esiintynyt Hanuri-Antero.  En itse päässyt paikalle, joten en osaa varmuudella sanoa, oliko kyseessä kapteenimme joka on Toni Häppölän tavoin päättänyt aloittaa musiikillisen uran.

Ainahan sitä oppii kauden aikana joukkueen jäsenistä yhtä ja toista uutta. Tai ainakin luulee oppivansa. Bambikin havahtui kun kuuli vierestä Elisan ohjeistavan pelaajia kentälle saattavia junioreita keskiviikon kotiottelussa: ”Odotatte tässä kunnes noi pojat tulee kaapista.”

Siiville ei siis tällä viikolla mennä, tappion myötä voittotili nollautui ja kauden molemmissa tappioissa onkin erikoista se, että molemmat ovat tulleet siipipeleissä. Torstaina sen sijaan käytiin siivillä, mikä taisi jäädä lopulta myös Brant Baileyn viimeiseksi joukkuetapahtumaksi Pyrinnön riveissä. Mies siirtyi perjantain aikana pikahälytyksellä Lahteen neuvottelemaan mahdollisesta seurasiirrosta. Pyrintö kiittää joka tapauksessa jo nyt Brantia erityisesti tämän tärkeästä panoksesta seuramme kannalta historiallisissa ja merkittävissä tapahtumissa – Eurochallengessa tänä syksynä ja 2-joukkueemme nousussa divariin viime keväänä. Onnea ja menestystä mastokaupungissa, proteiinipatukoita, hyviä pyöräilymaastoja ja kiinnostavia museoita löytyy varmasti sieltäkin. Ja tiedoksi Lahteen: Jos Brant alkaa liian kanssa kehitellä erilaisia jäyniä (esim. astua bussista suoraan eteesi ja pyyhkäistä sinut pyykkinarulla nurin, kuten Tampereella) niin Korisliigan videotallennepalvelusta löytyy ToPo-matsimme, jonka loppuhetkillä Timo Heinonen donkkaa Brantin yli oikein harvinaisen rumasti. Siitä voi aina silloin tällöin muistutella…

Perjantaina Ukiin ja sunnuntaina takaisin kotiyleisön eteen. Kymenlaakson kunkut saapuvat silloin areenalle. Silloin ei kannata nukkua.

Lue Blogin aiemmat osat Pyrinto.fi uutisarkistosta