Tätä kirjoittaessani on loppiainen, joten joulu lienee virallisesti ohi. Näin ollen lienee syytä myös kirjoittaa ensimmäinen joulutauon jälkeinen blogi, koska joulurauhan julistus ei taida enää olla voimassa missään päin Suomea.

Näin vuoden aluksi pitää tehdä selväksi muutamia termejä, jotka muistuttavat siinä määrin toisiaan että menevät helposti sekaisin: Allekirjoittanut on siis bloggaaja tai blogisti. Antero Lehto on kunnostautunut tällä kaudella kentällä blokkaajana, kauden total on jo 2 ja koko uran huikeat 11. Jesse Niemi puolestaan oli ainakin viimeksi kun asian tarkistin, sarjan useimmin blokattu pelaaja. Näistä tuo keskimmäinen eroaa siis olennaisesti muista, koska on positiivinen asia.
Vuosi vaihtui, mutta yksi asia ei muutu: Näissä blogeissa ei edelleenkään puhuta asiaa. Esimerkiksi joukkueen pelitaktiikan julkinen kommentointi ei muutenkaan kuulu kenellekään muulle kuin päävalmentajalle, eikä tämä muutenkaan ole mikään Pyrinnön virallinen tiedotuskanava vaikka aikoinaan mm. Brant Baileyn siirtyminen Lahteen meinattiin aluksi vahingossa tiedottaa ensimmäisen kerran täällä. Blogia ei myöskään ylläpidä Pohjois-Korean uutistoimisto tai Irakin taannoin syrjäytetty tiedotusministeri, eikä tämän ole tarkoitus olla apuvalmentajalle mikään kanava ottaa kunniaa voitoista tai pestä käsiään tappioista. Molempia nimittäin kauden aikana tulee, sitä kutsutaan kilpaurheiluksi. Raimo Summasen loistavassa Meidän päivä –kirjassaan korostama ”joukkue tulee yhdellä äänellä ulos”-periaate on hyvä muistaa – jos se ei aina toteudu, kyse on epäammattimaisesta toiminnasta. Blogistikin on kuulemma ainakin bodylanguagellaan joskus (kaverit katsomosta kertoneet) mennyt jossain matsissa asioita kommentoimaan. Väärin, piste.
Eli sitä saatte, mitä Kuokkala on aikoinaan tilannut. Ja koska palautteen perusteella joku on joskus pitänyt jotain näistä jutuista jopa hauskoina, selvästikään koulupoika- ja sisäpiirihuumorin aika ei vielä ole ohi. Todistusaineistona tästä toimikoot esimerkiksi kausijulkaisussamme joukkueen kapteenin ja kokeneimman kotimaisen pelaajan kertomat vitsit. Tai se, että seuran toiminnanjohtaja Hjallis Hakanen aloittaa esityksensä merkittävän suomalaisen lajiliiton tärkeän luottamuselimen kokouksessa kysymyksellä ”Onko Isä Mitro menevä pappi?”
Samainen toiminnanjohtaja muuten oli viimeisimmässä kotiottelussamme tarttua mopin varteen ja ottaa luuttupojan hommat harteilleen kun ensimmäinen heitettiin pihalle. Sikälihän olisi sopinut oikein hyvin, että toisessa päässä samaa virkaa hoiti jo seuran koripallojaoston puheenjohtaja. Pyrinnön toimintakulttuuriin kuuluu aika olennaisena osana yhteisöllisyys. Ja talkootyö.
Tänään Pyynikillä nähtiin muutenkin iloista rallattelua, ja jo lupaavassa vauhdissa ollut matka kohti kultaista kaksikkoa tyssäsi taas toviksi, mutta eihän meininki joulutauon jälkeen aina yhtä leppoisaa ole ollut. Ei häviäminen koskaan mukavaa ole, vaikka vuoden viimeisen ottelun jälkeen kopissa kuultu lausahdus ”Tulispa uudeks vuodeks lunta niin vois ajaa muijan hankeen” ei ehkä ollutkaan aivan tosissaan esitetty. Tähän asti kuitenkin logiikka tekemisen ja tulosten välillä on onneksi kuitenkin ollut sen verran selkeää (laadukasta harjoittelua => voittoja, huonoa harjoittelua tai ei harjoittelua lainkaan => ei voittoja) että pelaajien ja valmennuksen on ollut suhteellisen helppoa elää kaikenlaisten tulosten kanssa.
Pahiten onkin toistaiseksi hajonnut joukkueen äitihahmo Elisa, ja hänkin vain sen takia, että NBA: n työsulun päätyttyä vieraspelimatkat bussin etuosassa ovat etenkin paluumatkoilla käytännössä jenkkivahvistusten (erityisesti tietenkin Williamsin veljesten) keskinäistä vääntöä siitä onko pelaaja X parempi kuin pelaaja Y ja voittaako keväällä joukkue Z vai joukkue *etsii alfan ja omegan merkkejä näppäimistöltä mutta turhaan* ja miksi. Uutena hangaround- / prospect-jäsenenä väittelykerhossa on nykyään myös NBA league passin hankkinut päävalmentaja Poikola, joka heittelee silloin tällöin bensaa liekkeihin näkemyksillään.
Uusi jäsen onkin ollut haussa siitä lähtien kun Chris Hester ei enää ole kuulunut joukkueeseemme. Älykäs ja hauska Chris osasi vedellä keskusteluissa juurikin oikeista naruista saaden toistuvasti muut keskustelijat kiihtymään, mutta ympäröivät kuulijat repeilemään. No, pahasti hajonnutta Elisaa lepyteltiin tämän päästyä vihdoin Kouvolan reissulla käymään Pentikin myymälässä. Jos 3 vuotta jaksaa kinuta, joskus on pakko suostua.
Palaan vielä muutama kappale aiemmin esitettyyn, kieli poskessa heitettyyn mutta kieltämättä silti hieman sovinistiseen kommenttiin. Uskalsin laittaa sen tähän, koska tämänkertainen blogi on olosuhteiden pakosta suunnattu pelkästään miespuolisille lukijoille – kaikki Pirkanmaan naiset kun todennäköisesti tuijottavat tälläkin hetkellä lumoutuneina uutta Anttilan kuvastoa, jossa Jura Ratia poseeraa peräti kolmella aukeamalla. Yhdessä kuvassa jopa ns. yläpelti lähes paljaana. Ja Jura on oikeasti niin hyvä jätkä, etten ala sitä lievästi kyseenalaista perhekuvaa tässä kommentoimaan sen enempää.
Vähemmän avointa suhtautumista ympäröivää maailmaan kohtaan on jälleen osoittanut kaikkien joukkuekiusattujen kuningas Jesse Niemi, joka edelleen mättää maaleja joukkueen alkuverryttelyfutiksessa vaikka saa päällä tehdyistä maaleista vain puolikkaan kun muut saavat kaksi, koska kapteeniamme lainaten: ”Kyllähän tollaseen keksiin nyt osuu”. Jesse nimittäin on tiettävästi ensimmäinen ihminen, jolla on hajonnut puhelimesta ensimmäisenä ”älä vastaa”-painike. Kun ottaa huomioon, että Jesse kuittasi perjantaina Pyynikillä sakot tuotuaan paikalle aivan väärän värisen peliasun, voidaan kai sanoa, että Jesselle olisi viime aikoina tullut turhan paljon ylimääräistä rahanmenoa, JOS hän joutuisi joskus maksamaan jostain itse.
Vielä pitää kiittää tamperelaisyleisöä siitä että olitte runsaslukuisina ja äänekkäinä saapuneet paikalle Korihait-otteluun, vaikka alla oli pari tappiota. Joskus takavuosinahan kaava Tampereella tuntui olevan, että yleisömäärä kasvaa tasaisesti sitä mukaa kun voittoja tulee (siis laji kuin laji, vaikka pilkkionginta kunhan omat pärjäävät) mutta ensimmäisestä tappiosta katsomo tyhjenee. Nyt ei ollut käynyt niin, vaan paikalla oli itse asiassa pari uuttakin katsojaa – esimerkiksi Damonin puolentoista viikon ikäinen tytär ja ensimmäistä kertaa myös fyssavalmentaja Hatkan vaimo Liisa. Hatka motivoi joukkuetta ja valmennusjohtoa otteluun kertomalla asiasta jo edellisenä päivänä ja uhkaamalla väkivallalla, jos peliesitys ei miellytä. Eli jossain määrin se, että olemme pelanneet kauden parhaat kotiottelumme aina sen jälkeen kun valmentajia on uhattu muussa tapauksessa vetää turpaan, sotii kieltämättä sitä vastaan että kyseessä on kuitenkin viime kädessä pelaajien peli.  Toivotaan silti kaikissa tapauksissa että nämä asiat eivät liity toisiinsa. Ettei ihan tavaksi tule kuitenkaan.
Kehuisin tässä myös ex-pyrintöläistä Alex Vaenerbergia tämän mainiosta esityksestä Pyynikillä reilu viikko sitten, mutta en oikein saa kehuja mahtumaan mihinkään järkevään asiayhteyteen. Teen sen silti. Ja vaikka edellä lupasin, etten kirjoita blogissa asiaa, niin rikon sen lupauksen heti perään toisenkin kerran: Oli ikävä lukea että kaikkien aikojen korisblogistin ja yhden kaikkien aikojen suosikkipelaajani Juppe Stenin tämä kausi on ohi. Tsemiä siis tätä kautta Jupelle kauas Pohjois-Karjalaan.
Sunnuntaina Kotkaan, keskiviikkona tamperelaisyleisö näkee ensimmäisen kerran tällä kaudella Valav…eikun Nilan Bisonsit ja perjantaina otteluruuhkan päättää ToPo:n kohtaaminen Kisahallissa. Jonkinmoista päivitystä varmaankin luvassa taas noiden matsien jälkeen. Kunhan vaan jätkät antavat taas riittävästi aihetta – nyt kun on ollut paljon taukoa, niin kukaan ei ole oikein ehtinyt hölmöilläkään mitään. Pekkolakin on flunssassa, ja sen myötä tavallista rauhallisempi.
Hyvää tätä vuotta kaikille, nähdään Pyynikillä tai Urholla tai Höyryssä tai jossain.

Mehupoika